Niinpä niin.. Tänään se sitten tapahtui... Ensinnäkin ei koskaan pitäisi nauraa jos jollekkin koirien kanssa jotain tapahtuu. Muistan taannoin purskahtaaneeni nauruun kun ystäväni Pauliina kerran soitti ja kertoi Boogien avanneen kaapin oven ja levittäneen jauhot ympäri keittiötä. Ei olisi tyttö muuten kiinni jäänyt mutta korvat olivat aivan jauhossa Nauru.

Eli..

Martta otti tänään tehtäväkseen leipoa turpakarvoituksen jauholimaksi... Ajatteli varmaan osaavansa tehdä lettutaikinan kun eilen illalla niin tomerasti seurasi tätä hommaa Nauru.

Lähdin kaupassa käymään pikaisesti ja kun tulin takaisin koko eteinen oli täynnä jauhoa... Huuto Se pikku pirulainen oli napannut jauhopussin keittiön apupöydältä ja oli onnellisena heitellyt jauhoja pitkin keittiön lattiaa sekä sitten eteisen lattiaa.. Pöydällä käymisen jalon taidon se kerkesi Tacolta (the rakas vesispanieli) oppimaan... Kyllä oli neiti hieman nolona, ja kulki perässä häpeemään samulin huoneeseen, avasi ison häkin oven ja meni sinne maaten Nauru. Siellä se sitten tunnin oma-aloitteisesti nukkui ja tuli syömään kun pyysin. Hassu neiti! Tämän jälkeen pääsi vielä turpapyykille.. Ai että on mukava pestä jauhoja turpakarvoista kun ne ei lähde muuta kuin piiiitkällä liottamisella irti. No nyt on turpa puhdas ja tyttö toivottavasti muistaa olla käymättä tänään pöydillä! Lohduttavaa on ainakin se että jauhoja sieltä ei löydy enään tänään Silmänisku.

Ja ihan kun tässä ei olisi ollut tarpeeksi, myöhästyin vielä töistä... JOO-O.. Otin tyylikkäästi vauhtia Ruoholahdesta, koska yksin kertaisesti vain nukahdin metroon enkä herännyt oikealla pysäkillä... Olipas mukava taasen laittaa viestiä esimiehelle: "kuule olen täällä vähän metromatkalla, muutaman lisäkierroksen verran, olen kuitenkin melkein junassa ja tulossa, mutta myöhästyn 15 min". Jep jep Nauru.

Toivottavasti huominen tuo tullessaan mukavaa seuraa ja vielä mukavamman päivän!